Syksy pyöräytettiin käyntiin 6.9.2010 vapaaehtoisille järjestettävällä Syysstartilla. Illan ja syksyn teemaksi nostettiin erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten yhdessä tekemisen ilo. Punaisen Ristin järjestö- ja nuorisotoiminnan suunnittelija Johanna Andersson puhui, kuinka vapaaehtoistyössä on mahdollisuus rikkoa niitä ryhmärajoja, joiden kahleisiin arjessa voi jäädä. Rikkaus ja kokemus eri ikäryhmien yhdessä tekemästä vapaaehtoistyöstä kantavat pitkälle, eikä niitä hetkiä unohda helposti.
Ilmaisutaidon ammattilainen Marja Leena Haapanen puolestaan kehotti esityksessään kunnioittamaan ”lajitovereita” eli ympärillä olevia ihmisiä, kyseenalaisti ihmisen tapaa odottaa elämän parempia aikoja ja suorittaa arkea ilmeettömän kaavamaisesti. Mitenkä arjen suorittaminen liittyy ilmaisutaitoon?
Haapanen avasi joukolle arjen ja ilmaisutaidon välistä yhteyttä. Vastaus on yksinkertainen: ne ovat erottamattomia. Ilmaisutaito ei vastoin monien käsitystä ole vain esiintymisestä pitäville tai ”outojen” ihmisten yksinoikeus. Ilmaisutaito on aina ja kaikkialla siellä missä ihmisiäkin. Se on itsensä ja lajitoverin tuntemista, kykyä kohdata ihminen ihmisenä ja kykyä olla ”tölväsemättä” heikompaa huonolla hetkellä.
Haapanen kertoi osallistujissa riemua herättävin esimerkein, ettei elämää kannata suorittaa pää edellä ja jalat perässä tai toisinpäin. Vaihtoehto on keskittyä ”elämän perusyksikköön” eli hetkeen.
Hienoa! Nämä opit otettakoon syksyn teemaksi. Tai siis mihin loukkoon taas jäinkään. Ei oteta vaan osaksi syksyä, vaan osaksi kaikkia ”elämän perusyksikköjä” eli hetkiä. Tätä, tässä ja nyt.
Hetkessä eläminen onkin ystävätoiminnan tärkeintä antia. Sitä, että ihmistä kohdatessa osaa kuunnella ja pysähtyä. Läsnä oleminen on se taito, jota voimme vapaaehtoistyössä toteuttaa ja myös jakaa ympärillämme oleville. Läsnä oleminen on myös tarttuvaa. Kun kannustat tuntematonta, hän myös uskaltaa kannustaa toista tuntematonta. Ilmaisutaito ja hetkessä elämisen taito ovat niiden tukemista, jotka sillä hetkellä kokevat olevansa heikommassa asemassa.
Kun kohtaamme ihmisen; vanhuksen, nuoren, juuri valtion rajan ylittäneen, henkisesti huonosti voivan, kiireisen tai yksinäisen, helpottakaamme hänen oloa olemalla läsnä siinä hetkessä. Sen jokainen ihminen ansaitsee vain olemalla ihminen. Se on sen hetken ystävätoimintaa ja siinä piilee vapaaehtoistyön rikkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti